Pakene pohjoiseen
KENTTÄTESTI : KEVÄT, 2015
ESCAPE NORTH
Valokuvaus: Janne & Samu Amunét. Janne Amunétin muistiinpanot
Kun talven loppuminen alkoi näkyä, veljekset Janne ja Samu Amunét lähtivät kohti napapiiriä. Jatkuvasti reissaavina he olivat innokkaita lähtemään kotoaan Helsingistä ja tutustumaan juuri sulaneeseen Lofoottien saaristoon Norjan pohjoisrannikolla vuoden ensimmäiselle road tripille. Kaksikymmentäneljätuntinen ajomatka veisi heidät Suomen, Ruotsin ja Norjan yhä jäätyneiden osien läpi. Rannikolle saavuttuaan sää kuitenkin lauhtui. Yleensä kesämatkojen kohde, idyllinen Å:n kylä oli tyhjä ja hiljainen tavalla, jollaisia vain syrjäiset paikat voivat olla.
Koska olen lapsena käynyt kesäisin täpötäydessä Lofooteilla, olen aina pitänyt paikkaa turistikohteena. Hiljattain olin törmännyt valokuviin paikasta talven loppuvaiheessa. Niissä näkyi Lofoottien turkoosi vesi yhdistettynä valkoisiin harmaisiin ja ruskeisiin vuoriin, joissa ei ollut ihmisiä. Se, mikä kesällä oli rehevä, vihreä turistiparatiisi, muuttui raa'aksi, luonnolliseksi turvapaikaksi, joka näytti olevan kuin toisesta maailmasta.
Å:n kaupunki Lofooteilla on vuorokauden ajomatkan päässä Helsingistä. Oli maaliskuu, pakkasimme varusteemme, ajoimme Suomen halki ja pysähdyimme lyhyeksi päiväksi kotikaupunkiimme Ouluun. Kiirunassa, viimeisessä suuressa ruotsalaisessa kaupungissa ennen Norjaa, täydensimme tarvikkeita. Pysähdyimme silloin tällöin ikuistamaan maalauksellisia tienvarsimaisemia.
Rajalle ajo tekee selväksi, että lähestyt Norjaa. Tasainen maasto muuttuu Fjellsiksi (korkeat kumpuilevat kukkulat) ja hyvä asfaltti muuttuu jääpeitteiseksi tieksi. Rajalla saavut Björnfjellille eli Karhuvuorelle, jota tervehtii lumihuurteinen jäälinnoitus. Tiet ovat korkeiden lumipenkkojen muurien ympäröimiä.
80 kilometriä myöhemmin sää muuttuu lumimyrskystä ja purevasta kylmyydestä auringonpaisteeksi ja lopputalven lämpötiloiksi. Tiet ovat nyt hyvin hoidettuja ja turvallisia, elleivät norjalaiskuljettajat räiskisi ohitsesi kapeilla vuoristoteillä. Lofootit ovat suoraan merestä kohoava vuoristoketju. Tasanteita on niukasti, ja kaikki tiet on porattu ja hakattu kallioiseen vuorenrinteeseen. Narvikin jälkeen ohitat korkean sillan Lofooteille. Tämä silta on rakennettu niin korkealle, että se on toisinaan suljettu niin voimakkaan tuulen vuoksi, että se voi työntää korkeammat autot kaiteen yli.
Saavuimme Å:han revontulien maalatessa taivaan vuorten taakse. Aamulla pieni kalastajakylä oli hiljainen lukuun ottamatta muutamaa veneen ulosmenoa. Vaellus Kvalvikan rannalle tai Laukvikin kalastajakylään; sen majakat, venepaikat, kylmäsavukalan kuivausrakenteet, alue herää eloon.
Tämän vuoksi olimme paenneet pohjoiseen.
Lofootit on täydellinen pakopaikka, kun kaipaat hiljaisuutta ja avaruutta, paikka, joka on luonteeltaan ja rauhallisuudeltaan niin mahtava, että se jättää kotihuolesi tuntumaan pieniltä. Paluumatka oli hiljainen, ja nyt kahdeksan kuukautta matkan jälkeen huomaan yhä haaveilevani ja siirteleväni tulosteita tietäen, että talvi loppuu muutaman kuukauden kuluttua ja saatan paeta taas pohjoiseen.
-Jane / Kuvaaja
